Tapio Anttila
Olen urallani keskittynyt järkevään, käytännölliseen ja monikäyttöiseen designiin. Uuden lepotuolin suunnittelua aloittaessani päätin, että nyt teen toisin. Pääseekö tiikeri raidoistaan?
Pystyinkö pysymään päämäärässäni - lue lisää.
Suunnittelu on uuden luomista tyhjästä
Mistä inspiraatio ja ideat tulevat? Tätä kysytään minulta usein ja siihen minulla ei valitettavasti ole selvää vastausta. Sen tiedän, että jotain yhtä mystistä innoituksen lähdettä ei ole, vaan niitä on useita. Välillä se on haaste ratkaista ihmisten arjen ongelmia, toisinaan ergonomia tai innostus uudesta materiaalista ja joskus markkinoilla olevien aukkojen täyttäminen. Itse muotoilulla on varmasti vielä omia lähteitä ja vaikutteita, jotka ovat vaikeampia paikallistaa. Silloin mennään alitajunnan puolelle. Uskon, että tajuntamme rekisteröi uskomattoman paljon asioita aina lapsuudesta lähtien ja pulppuavat silloin kun niitä tarvitaan. Tästä koko ”sekasotkusta” syntyy uudet tuotteet. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta paremmin en osaa tätä selittää.
Voiko Tex Willeriä lukemalla oppia suunnittelemaan lepotuolin?
Lapsena olin intohimoinen sarjakuvien lukija ja lännen tarinat olivat suosikkejani. Samoin lännen elokuvat. Parasta niissä oli se, kun sankari leiriytyi rankan rosvojahdin ja pitkän päivän ratsastuksen jälkeen iltanuotiolle. Kahvipannu viritettiin ja papumuhennos lämmitettiin (joskus mietin, mistä ruoka ja kahvi tulivat, kun tarpeita ja pannua ei näkynyt satula tarvikkeissa). Sen jälkeen makoilua nuotion loimussa, tarinointia ja seuraavan päivän strategian suunnittelua rosvojen nujertamiseksi. Pää lepäsi satulan takaa otettuun filtti kääröön. Lopulta se avattiin ja kääriydyttiin ansaitulle levolle tähtikirkkaan taivaan alle.
Halusin kokea lapsena juuri tällaisia seikkailuja. Kaupunkilaislapsena partioon liittyminen mahdollisti ne. Viihdyin luonnossa ja pidin erityisesti ulkona nukkumisesta. Myöhemmin seikkailun nälkäni tyydyttyi lukuisilla Interrail reissuilla.
Mitä tekemistä tällä on lepotuolin suunnittelun kanssa? Ehkäpä jotain, sillä lähdin tällä kertaa suunnittelutehtävään tunnelma edellä. Romanttinen kuvitelmani oli, että voisin välittää tuota samaa rentoa leirinuotio tunnelmaa istujalle. Miten saan sen siirrettyä tuoliini? Aloin miettimään mitä elementtejä siihen tarvitaan. Idea filtti kääröstä niskatueksi tuli aika pian. Luonnostelin satulamaisia muotoja, mutta totesin pian, että nahkaisena siitä tulisi liian kallis. Valitsin rungoksi lämpömuovattavan huovan, joka valmistetaan 80–90 %:sta kierrätysmateriaalista ja on muutenkin lämpimämpi materiaali. Satulamainen muoto ja keveys säilyivät kuitenkin. Irtoverhoilu on rennon ryppyistä ja pehmeää villakangasta. Koko hoito lepää siron sorvatun koivurungon päällä.
Vaikka kokonaisuus on mukavan muhkea istua, se on kevyt. Tuoli on sekä leveä että matala ja muodostaa pesämäisen sopukan, mihin voi käpertyä turvaan maailman myrskyiltä. Huopa ja villa tuovat mieleen myös huopatossut ja villasukat, jotka edustavat minulle turvallisuutta ja kodikkuutta - eli täydellistä hyggeilyä! (meidän pitäisi muuten keksiä tanskalaisten kiusaksi joku oma sana tälle, sillä ”kotoilu” ei kuvaa sitä täydellisesti - mutta se on toinen juttu… )
Onko lapsuuden kokemuksillani oikeasti jotain tekemistä Filtti lepotuolin syntyyn? Uskon, että on. Kokemuksemme muokkaavat mieltämme ja suunnittelijana ammennan sieltä palasia monimutkaiseen palapeliin nimeltään inspiraatio. Mikä pala sopii mihinkin ei ole ihan selvää, mikä tekee tästä hommasta mielenkiintoista.
Alkuperäisenä tavoitteenani oli siis suunnitella tuoli tunnelma edellä, eikä sotkea siihen mitään järkeviä asioita. Onnistuin tässä melkoisen hyvin. Mutta toisaalta filtti käärönhän voi avata ja levittää ympärilleen lämpimäksi suojaksi (… hyvä ja ajankohtainen ominaisuus, kun huonelämpöjä lasketaan - tämä oli asiakkaan kommentti Habitaressa). Tämä tarkoittaakin siis sitä, että tuoli onkin monikäyttöinen ja käytännöllinen eli ”epäonnistuin” tavoitteessani siltä osin.
No – täytyy silti olla tyytyväinen!
- Tapio
