Suunnittelulla on alkuperänsä

Tapio Anttila

Suomalaisen Työn Liitolla oli toukokuussa otsikon nimeä kantava osuva kampanja, jossa korostettiin suunnittelun alkuperää. Tuo slogan oli hieno oivallus ja sisälsi kaiken luovan työn perusidean. Ikävä kyllä markkinoille tulee myös tuotteita, joiden alku tulee jonkun toisen perästä. Tätä voisi kutsua kuvainnollisesti perässä hiihtämiseksi, jota on aina ollut ja tulee aina olemaan.




Suunnittelijan työ on luoda tyhjästä jotain uutta mitä ei ole vielä olemassa. Se on riskialtista työtä, sillä palkka työstä tulee joskus tulevaisuudessa. Usein uuden kehittely on hidasta, se vie aikaa ja tupakkaa, jolloin siitä tulee myös kuluja. Jos myyntiä ei tapahdu, jää myös ansiot tehdystä työstä saamatta. Jos taas käy niin onnellisesti, että tuotteesta tulee hitti, on siinä myös omat riskinsä. Tätä voi verrata umpihangessa suoritettavaan kilpahiihtoon. Alkuperäinen matkaan lähtijä on tarponut ylämäet ja umpihanget avaten omaa latua tuntemattomaan hikisenä, maitohapoilla, mustikkasoppaa rinnuksilla ja räkä poskella. Perässähiihtäjä sivakoi kevyesti valmista latua ja laskettelee liukkaasti loppusuoralle hengästymättä. Palkintojen jaossa ei huomioida ladun tekijää vaan kaikki saavat palkinnon.

Kun tuotteella ei ole alun perin alkuperäistä alkuperää, sen tunnistaa usein muustakin kuin huomattavasta visuaalisesta yhdennäköisyydestä alkuperäisen kanssa. Yleisin piirre on se, että sillä ei ole suunnittelijaa. Tiedoissa mainitaan monesti suunnittelijaksi brändin X ”Design Studio” tai ”Design Team”.  Oikeasti sellaista ei ole olemassakaan. Toinen varma tunnusmerkki on se, että tuote on halvempi kuin alkuperäinen. Ja vielä kolmantena piirteenä, tuotteen tarina loistaa aina poissaolollaan. Syy siihen on selvä - sitä ei yksinkertaisesti ole.

 

"Tarina on tuotteen sielu
eikä sitä voi keksimällä keksiä"

 

Tuotteella ja suunnittelulla voi siis olla alkuperä. Se voi olla myös konseptilla, mallistolla tai kokoelmalla, jopa brändillä. Näiden alkuperän omatoiminen omiminen on itseasiassa helpompaa kuin tuotteiden. Tuotteiden alkuperän suojaamiseen löytyy useampia keinoja, kun taas edellisten vastaaviin vähemmän. Tarina on myös noiden isompien kokonaisuuksien paras kaveri. Kiinnostava ja omaleimainen tarina välittyy brändin kaikesta toiminnasta ja joka solusta, niin rivien välistä kuin riveiltäkin. Se on siitä hyvä suoja, että toisen tarinaa ei voi lainata eikä monistaa. Kun tarinaa ei ole saatetaan turvautua turvallisiin ja tuiki tuttuihin lauseisiin, kuten ”Laadukkaat ja vastuulliset kalusteet ovat valmistettu käsityönä siellä ja siellä”.



Mitä tuo tässä usein mainittu alkuperä sitten on? Ja voiko joku omia jonkun alkuperän?
Alvar Aalto on kirjoittanut mielestäni hienosti aiheesta vuonna 1921: ”Mikään vanha ei synny uudestaan, mutta se ei myöskään täydellisesti katoa. Ja se mikä on kerran ollut, tulee aina uudestaan uudessa muodossa.” Suunnittelijana ymmärrän sen niin, että kun edellinen sukupolvi on kehittänyt jotain, niin sitä seuraavat sukupolvet parantavat edellisten innovaatioita. Designin alkuperästä puhuttaessa, oleellinen kysymys onkin, kuinka suuri osa lopputuloksessa on sitä omaa. Milloin voidaan puhua, että esimerkiksi sen ja sen tuotteen alkuperä on suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa tai 70-luvun muotokielessä, josta suunnittelija on saanut innoitusta ja inspiraatiota. Ja silti se on kuitenkin alkuperältään kyseisen suunnittelijan uniikki teos. Silloin voidaan mielestäni puhua aidosti alkuperästä.

Alkuperä onkin siis vähän laajempi kysymys. Sillä on selkeä yhteys tarinaan. Ilman sitä ei taida olla alkuperääkään - vai mitä?

- Tapio

 

Design from Finland merkki kertoo suomalaisesta suunnittelusta.
Aiheesta lisää  STL:n blogissa (10.5.2022)